”Metsästys pystykorvalla on osa Suomalaista kansallisperintöä, jota tulee vaalia ja kehittää”
Monen aloittelevan metsästäjän mielessä on ainakin joskus käynyt ajatus hankkia itselleen metsästyskoira. Koira, josta olisi iloa metsästettäessä vesilintuja, jäniksiä, metsäkanalintuja, turkisriistaa tai jopa hirvieläimiä. Aikoinaan isät tai veljet opettivat metsästyksen jalot taidot, joita sitten itse hiottiin lisää koiran kanssa metsällä kulkemalla. Lintukoira oli tuolloin lähes joka metsästysperheessä.
Aikoinaan myös lähes kaikki puuhun lintua haukkuvat koirat olivat ns. ”maatiaispystykorvia”, joilla saattoi menestyksellä metsästää monipuolisesti pohjolan metsissä ollutta riistaa. Aika varhain alkoivat innokkaimmat koiramiehet kuitenkin hankkia lintukoirikseen käyttökokeissa palkittuja ja rotukirjoissa olevia suomenpystykorvia.
Nykyisin nämä asiat ovat aivan toisin. Harvalla nuorella on tänä päivänä mahdollisuutta saati intoa koirasta huolehtimiseen. Koirien hankkimista on vähentänyt myös se, että ennakkoluulot koirametsästäjiä kohtaan olivat välillä voimakkaita ja ylimitoitettu suojelu metsästysrajoituksia määriteltäessä sai helposti yliotteen. Suurin ongelma aloittelevalla pystykorvametsästäjällä nykyisin tulee kuitenkin eteen, kun pitäisi saada oikeaa käytännön tietoa puuhun lintua haukkuvalla koiralla metsästämisestä ja sen kouluttamisesta.
Käytännön opetusta on ollut vaikeaa saada ilman perittyä tietoa. Tässä asiassa tulevat nykyisin kuitenkin avuksi alan harrastuskerhot. Pystykorvakerhot kouluttavat alan harrastajia pitämällä kursseja, kokeita ja teemailtoja.
Puuhun lintua haukkuvat koirat
Metsäkanalintujen metsästykseen Suomessa ja muissa pohjoismaissa käytetään nykyisin pääasiassa kahta puuhun lintua luontaisesti haukkuvaa koirarotua, eli kotimaista Suomenpystykorvaa ja ruotsalaista Pohjanpystykorvaa. Ne ovat pohjoismaisina rotuina sopeutuneet paikalliseen ilmastoon ja omaavat voimakkaat riistavietit sekä erinomaiset aistit.