Hanhenpyynti

Pystykorvaisia koiria on käytetty menestyksellä apuna myös metsähanhien metsästyksessä. Tämä perinteinen jahtimuoto on aloittanut sopivasti koiramiehen metsästyskauden ja on fyysisesti vaativana hyvää kuntoharjoitusta sekä koiralle, että isännälle.

Metsähanhi on kuitenkin Suomessa  ollut vuodesta 2014 lähtien toistaiseksi rauhoitettu riistalaji sen kantojen tiheyksien laskun ja selvittämisen takia. Toistaiseksi ei ole varmuutta, koska lajia voidaan jälleen metsästää. Toivottavasti tämä hieno ja lapissa arvostettu perinteinen metsästysmuoto sallitaan jälleen lähitulevaisuudessa.

Suomenpystykorva hanhiaavalla 2006 © Eero Niku-Paavo

Pystykorva löytää tarkalla vainullaan korteikon seassa piilottelevat linnut ja ajaa ne lampeen

Vesilintujen sekä metsähanhien metsästys alkaa 20.8. klo 12.00. Puolen päivän jälkeen on koiran kanssa mahdollista alkaa tutkia suolampareiden reunoja tai metsäisiä rämeitä, joissa metsähanhien arvellaan ruokailevan, piileskelevän tai olevan mahdollisesti sulkasatonsa aikana.

Pystykorvan tehtävänä on houkutella liikkeellä olevat hanhiparvet laskeutumaan tai ajaa piilossa lymyilevät poikueet lampareisiin sekä pitää hanhet haukulla aloillaan, jotta metsästäjä pääsisi ampumaetäisyydelle. Suolampareet kannattaa tutkia varovasti ja huolella. Yksittäinen lintu lymyää usein aivan rantatöyrään varjossa, eikä ihminen sitä yleensä havaitse. Parvi tai poikue voi usein olla myös metsässä ruokailemassa tai sen välittömässä läheisyydessä. Varmana merkkinä metsähanhien toistuvasta oleskelusta lammella ovat ulosteet ja nypityt höyhenet. Tällöin lammella kannattaa käydä ainakin aamu tai iltapassissa.

Kokenut pystykorva kiertää usein omia aikojaan tai isännän ohjauksesta koko lammen jo sinne tultaessa ja ajaa näin linnut pakosalle sekä toivottavasti myös lampeen. Kasassa olevat poikueet ja sulkasadossa olevat aikuiset linnut lymyävät usein koiran edessä ja siirtyvät vesialueelle vasta koiran pakottamana. Tällöin niillä ei saa olla havaintoa metsästäjästä.

Suomenpystykorva laavulla 2005 © Eero Niku-Paavo

Huonolla säällä hanhien ilmaantumista joutuu yleensä odottelemaan pitkiä aikoja

Koiran kanssa tulisi aapasoilla liikkua aina vastatuuleen, jotta koira saisi aroista hanhista havainnon, ennen kuin ne vastavuoroisesti “merkkaavat” ihmisen. Lammet , lampareet ja lutakot joiden ympäriltä löytyy paljon hanhen ulostetta ja muuta elämisen jälkiä tulee tutkia koiran kanssa erityisen tarkasti. Hanhi on erityisesti metsästyskauden alussa taitava piiloutumaan, eikä ole helppo löydettävä muutoinkaan vaikka kuinka alueita tarkistaisi. Koko ajan kuljettaessa on hyvä toistuvasti tarkkailla myös koiran toimia.  Vaikka metsähanhia ei heti löytyisikään kannattaa odottaa aamu- ja iltahämärään asti, jos vaikka kuuluisi tuttu “kankatus” ja hanhet ilmestyisivät paikalle. Tavallista on jäädä yöpymään laavuvaatteen alle. Hanhia odotellessa on kunnon laavuvaatteen alla mukava levähdellä ja ruokailla koiran kanssa. Luxusta on, jos sattuu matkaan sääskiverkolla varustettu laavuvaate. Muutoin ruokitaan helposti tulevan syksyn sääski, mäkärä ja polttiaissukupolvi.

Aapasuolla on metsästäjän jatkuvasti tarkkailtava maastoa ja ilmatilaa, jotta hän ajoissa erottaisi maassa olevien hanhien kaulat tai lennossa olevan hanhitokan. Paras varustus hanhenpyytäjällä onkin kunnolliset ja valovoimaiset katselukiikarit. Kaikki ääntä ja välähdyksiä aiheuttavat “tarvekalut” on syytä jättää pois matkasta. Hiljaisuutta tulee hanhenpyynnissä erityisesti noudattaa. On vaikea kuvitella varovaisempaa ja vaikeammin lähestyttävää riistaa kuin jo maassa oleva hanhitokka.

Hanhitokka lennossa © Eero Niku-Paavo

Ylitse lentäviä hanhia ei tule yrittää ahnehtia ylipitkältä matkalta, jotta ei haavoiteta riistaa

Kaikesta varovaisuudesta huolimatta hanhet pääsevät joskus yllättämään, eikä niitä silloin pidä yrittää ylipitkiltä matkoilta saaliiksi. Liikkeellä on aina muitakin metsästäjiä, joiden mahdollisuudet tulee ottaa huomioon. Tästä syystä kiväärillä lentoon ampuminen ja hanhien karkottaminen suolta on typerää ja itsekästä hommaa.

Jos ampumatilanteessa käykin niin, että haavoitetaan hanhea on sitä ensi tilassa “paikattava”, sillä siihen ei välttämättä kohta ole mahdollisuuta. On typeryyttä ahnehtia saalista ylipitkältä matkalta sillä sellainen käytös tärvelee vain metsästäjien mainetta. Yksinäinen hanhi on erinomainen piiloutuja ja voi päästää ihmisen parin metrin päästä ohitseen. Hanhi on myös hyvä sukeltaja ja kova juoksija, mikä on hyvä muistaa.Haavakon etsinnässä onkin koirasta erityisen paljon apua. Koiran saapuessa linnun putoamispaikalle saa se vainun haavakosta ja se yleensä löytyy nopeasti.

Kun koira hakureissuillaan löytää omatoimisesti hanhet annetaan sille mahdollisuus ajaa hanhet lampeen ja aloittaa haukkuminen. Joskus linnut nousevat siivilleen, mutta jos ne eivät ole havainneet ihmistä ne yleensä palaavat joukolla häätämään koiraa pois. Pieni haukkuva koira ei pelota hanhia vaan se tuntuu päinvastoin olevan houkutin lammella oleville tai sinne aikoville linnuille. Yleensä ensimmäisen mekkalan jälkeen hanhet tulevat uimasille tai laskeutuvat koiran eteen, yrittäen häätää tunkeilijan alueeltaan. Lauman vartiohanhi jää kuitenkin aina “passiin” ja sitä onkin syytä varoa lähdettäessä ryömimään haukulle.

Lintujen annetaan rauhoittua ja aloitetaan varovainen lähestyminen ryömimällä, samalla kaikkea maaston suomaa suojaa hyväksi käyttäen. Kunnollisista varusteista onkin tässä hommassa paljon iloa. Kahluukengät ja vedenpitävät housut antavat vastinetta rahoille. Maastokuvioiduista metsästysasuista on hanhenpyynnissä etua ja kasvonaamiota kannattaa myös käyttää. Vaaleat kasvot ja kädet näkyvät lintuja tähystettäessä hyvin kauaksi ja ne eivät jää vartiohanhelta huomaamatta. Turhaa tähyilyä pitää myös välttää, sillä niiden havaitsema liike ajaa linnut pakosalle tai ne eivät tule ollenkaan lammelle. Kun on päästy sijaintiin, josta koiraa vaarantamatta voidaan ampua varmistetaan, että kivääriä käytettäessä ei ampumasektorilla ole varpuja tai petollisia heiniä. Nämä voivat helposti muuttaa luodin kulkusuunnan. Haulikkoa käytettäessä tulee erityisesti varoa, ettei vahingoiteta koiraa. Vartiohanhea ei tule ampua, sillä se on parvenu kokenein lintu ja yleensä pesivä naaras. Koko pesueen ampuminen on myös tuomittavaa, sillä näin menetellen tuhotaan mahdollisesti koko lammen pesivä lintupopulaatio pitkäksi aikaa. 1-2 metsähanhea syksyssä tulee riittää jokaiselle.

Tiistilän Panu hanhisaaliilla 2006 © Eero Niku-Paavo

Suomenpystykorva osaa arvostaa myös metsähanhesta saamaansa työpalkkiota

Kun “kenokaula” on kellistetty voidaan yrittää houkutella pystykorva noutamaan lintu. Joskus pystykorva tekee sen mielellään, mutta yleensä sen joutuu hoitamaan metsästäjä itse. Teleskooppivirveli voi tällöin olla mukava lisävaruste. Koiraan jängästä tarttunut musta muta on hyvä pestä ajoissa pois, jottei koira nuole sitä itseään puhdistaessaan sisäänsä.

Saalis suolistetaan ja koiralle tarjotaan oma osuutta. Vastoin monen luuloa hanhi ei ole pelkästään vesilintu vaan osa ravinnosta saadaan metsistä ja sen sisuskalut kelpaavat muista vesilinnuista poiketen myös pystykorvalle.

Hanhia kannattaa hakea koiran kanssa lammilta erityisesti sumuisina aamuina ja myrskyilmojen jälkeen, jolloin ne yleensä ovat hakeneet suojaa metsäisiltä lammilta. Erityisen hyvää aikaa aloituksen jälkeen on syyskuun viikot, jolloin hanhet kerääntyvät kokoon tankatakseen itsensä täyteen ennen muuttoa. Silloin jahti voi tuottaa tulosta pitkin päivää, sillä hanhet liikkuvat lammelta toiselle.

Hanhestus pystykorvalla on perinteistä, fyysisesti raskasta ja erinomaista taitoa vaativaa eränkäyntiä, joka varmasti onnistuessaan antaa vastinetta suoritetuille ponnisteluille ja lujittaa koiran miehen välistä toveruutta.