Näädän metsästys ja pystykorva

Näädänpyynti lumijälkeä seuraamalla:

 

Ihanteellisena näätäkelinä pidetään edellisen päivän aikana satanutta lunta, jolloin jälkijotos on kohdalle sattuessa todennäköisimmin tuoreimmillaan ja näätä tällöin "helpoimmin" saavutettavissa. Erittäin harvoin keli on kuitenkin niin ihanteellinen, kuin viereisessä kuvassa.

Näädänpyynti yleensäkin edellyttää sen tapojen ja kulkureittien paikallistuntemusta. Aloitettaessa pyyntiä uudella alueella olisi hyvä ottaa etukäteen selvää jälkijotoksia tutkimalla, eläimien käyttämistä vakioreiteistä ja alueista. Tietenkin metsissä voi hiihdellä sattumanvaraisestikin, mutta ainakin täällä pohjoisessa ei päivän valoisaa aikaa ole paljoa käytettävissä. Toisaalta eläimet muuttavat toisinaan kulkureittejään esim. hakkuiden seurauksina, koska kulkureiteillä täytyy olla riittävästi suojaavia metsiä ja saarekkeita.

 

Näädän hyviä kulkureittejä ovat puronvarret, painanteet ja yleensä kaikki maastonmuodot jotka luontaisesti johdattelevat eläimien kulkua. Juonteet ja kankaat jotka yhdistävät maisemia ovat usein näätien kulkureittejä. Lisäksi niille voi tehdä alkusyksystä haaskoja joilla pyritään houkuttelemaan eläin ruokailemaan sillä mahdollisimman pitkään ja siten liikkumaan alueella. Kokeneempi pyytömies on tavallisesti perillä näädän kulkutavoista ja pystyy oudollakin alueella varsin helposti päättelemään näädän oletetut kulkureitit. Tämä on tärkeää koko pyynnin onnistumisen kannalta ja aloittelijan onkin syytä opetella nämä taidot huolella.

Näätää voi lähteä jäljestämään aina kun lumelle jää jälki edellisen yön kuluista, mutta ihanteellisinta se on edellisenä päivänä sataneen lumen kertoessa, että lumijälki on alle vuorokauden vanha. Tällöin on metsässä vähiten muita jälkiä sekoittamassa seuraamista ja todennäköisimmin hiihtämismatkasta ei tule tuoreella jäljellä niin pitkä, että valoisa päivänaika loppuu. Näädän kululle on ominaista samojen paikkojen koluaminen ristiin ja rastiin, jolloin vanhat jäljet voivat mennä aloittelijalta helposti sekaisin. Se on myös tavallista , että näätä käyttää toisen eläimen jälkeä, varsinkin jäniksen, jolloin sen jäljistä voi hetkittäin olla vaikea saada selvää. Samoin kelin äkillisesti suvetessa voi mahdollisesti puihin satanut lumi hangelle pudotessaan pilata jäljestämisen siltä päivältä. Toisinaan lunta on paljon eikä siihen tule minkäänlaista kantavaa kerrosta, jolloin näädän tavoittaminen on todella vaikeaa. Joillakin eläimillä on myöskin selvä kulkusuunta, jolloin niitä ei matkan pituuden takia ehdi sydäntalvella tavoittaa.

Lähdettäessä jäljestämään oletetut jäljet tarkistetaan ensiksi niiden tuoreus ja jälkijotoksen kulkusuunta. Jo tässä vaiheessa voi kokenut pyytäjä hahmottaa kartan avulla eläimen liikkeitä ja varmistaa mahdollisesti muista kulkupaikoista eläimen kulkua. Näin voidaan joskus säästää tiestöisessä metsästysmaastossa muutama turha hiihtomatka.

Eläimen jälkiä seurataan niitä sotkematta, sillä aina välillä voi joutua tiheiköissä palaamaan takaisin varmistamaan, että seurataan oikeaa jälkeä. Varsinkin eri kulkureittien risteyspaikoissa, näädän käydessä pälvipaikoissa, kelojen alla tai sahatessa muuten vain edestakaisin voi joutua tutkimaan jälkiä moneen kertaan.

Tällöin on etua, jos toinen hiihtäjä jää paikalleen varman jäljen viereen siksi aikaa kunnes jälkeä selvittelevä kaveri antaa luvan tulla perässä. Jos jäljet päättyvät puihin voi toinen tehdä "varmistusladun" toisen ympärille hiihtämällä selvittääkseen mistä eläin on jatkanut matkaansa. Jos näyttää siltä, että näätä on kierroksessa tulee toisen ladata ase ja jäädä passittamaan löytyvää menoreikää. Aivan alkukaudesta voi päivämakuupaikka olla vielä oravanpesässä, josta eläin helposti ääntä kuullessaan kaikkoaa. Onkin syytä olla metelöimättä aina, kun oletettu oleskelupaikka on lähettyvillä. Tuoreilla jäljillä on asian osaavasta koirasta verrattomasti apua, sillä se kykenee seuraamaan suoraan jälkeä ja seuraaminen on nopeaa.

Kun oleskelupaikka on varmasti löydetty ja vaikka toisen vahtiessa kiertämällä varmistettu voidaan näätää ryhtyä saalistamaan. Ensimmäiseksi täytyy tutkia minkälaiseen yöpymispaikkaa eläin on asettunut. Vaikeita saalistuspaikkoja ovat kivilouhikot ja useat tuulenkaatopuut, jotka antavat näädälle lähes rajattomat pakomahdollisuudet hangen alaisia käytäviä pitkin. Hyvät mahdollisuudet saaliiseen antavat selvät maakolot, yksittäiset maapuut tai muut selvät rajattavissa olevat tapaukset. Lunta voidaankin kaivaa menoreiän ympäriltä onkaloiden selvittämiseksi ja mahdollisen häätämisen aikaansaamiseksi. Mahdollinen apumies saa koko tämän ajan pitää vahtia. Koira voi olla tässä vaiheessa kiinnikin, mutta siitä on eläimen paikallistamisessa apua.

Jos menoreikä on maanrajassa selvä maa- tai kivenkolo ei sille kairassa voi muuta, kuin rakentaa kuivista puuaineksista johde, johon asennetaan Conibearin kaksisankaiset heti tappavat raudat. Yksisankaisia ei pidä käyttää niiden tehottomuuden ja huonomman asetettavuuden takia. Johde tehdään siten, että puista tehdään tunnelin jatke jolla pakotetaan näätä kolosta poistuessaan menemään rautoihin. Ennen kuin johdetta ruvetaan rakentamaan on esimerkiksi kaivamalla varmistettava, että näätä ei todellakaan tule muuta tietä ulos.

Raudat voidaan kokea parin yön jälkeen, jolloin näädän karatessa kolosta päästään todennäköisesti vielä tuoreelle jäljelle. Jos muuta ulostulotietä ei ole ja johde on tehty kunnolla on näätä raudoissa. Hätyytetty ja karkuun päässyt näätä menee tavallisesti seuraavalla kerralla aika pitkän matkan.

Jos menoreikä on kaatuneen hangen alla olevan yksittäisen puun, kannon tai mättään alle päästään näätää häätämään majapaikastaan. On syytä olla varuillaan ettei eläin tässäkin tapauksessa heti karkaa, eli pyssymiehen on syytä olla varuillaan. Varsinkin yksin ollessa on näädästä kiinnostuneesta pystykorvasta suurta apua, sillä koira paikallistaa nopeasti eläimen olinpaikan ja pakottaa sen karkotus tilanteessa puihin, josta se on haulikolla nahkaa suuremmalti tärvelemättä noukittavissa.

Kaivaminen tulisi aloittaa menoreikä aluksi rauhoittaen, mutta jos olinpaikka ei muuten selviä voidaan siitäkin kaivaa. Jos koira saa ahdistettua näätää liiaksi näkyy siitä tavallisesti ensiksi vilaus, jonka jälkeen se lähtee olinpaikastaan todella vauhdikkaasti. Haulikkomiehellä tulee olla selkeät ampumalinjat jotta kerkiää tavoittaa eläimen haulikuurolla. Irti olevaa koiraa tulee tällöin erityisesti varoa. Jos eläin suuntaa puuhun voidaan se ampua yleensä hätiköimättä. Jotkut pyytäjät ja varsinkin yksin olevat laittavat osalle sektoria verkon, jotta koko aluetta ei tarvitsisi vahtia. Näin ryntäävä eläin jää tarvittavaksi ajaksi kiinni verkkoon ja metsästäjä ehtii ampua. Jos kuitenkin tumpeloidaan ja eläin karkaa on sitä yleensä vaikea enää tavoittaa, ellei se mene uudelleen maakoloon. Upottavassa hangessa ei koira pääse riittävän nopeasti pitkään perässä, ja näätä jätättää koiran. Harvassa metsässä ja kantavan hangen aikaan koira yleensä saa näädän eristetty puihin, jolloin se saadaan saaliiksi.

Koiraa ei saisi päästää pureksimaan arvokasta nahkaa pilalle. Siihen tulee liikaa reikiä ja se vertyy helposti. Saaliiksi saatu näätä voidaan panna jäähtymään oksalle siksi aikaa, kunnes kunnon eräkahvit on keitetty ja juotu. Nämä ovat niitä nautinnollisimpia hetkiä metsästyksessä, johon aina tulee olla aikaa.

Yksin pyydettäessä saa metsästäjä selviytyä kaikesta itse, mutta kahdestaan kulkeminen sallii ladunaukaisijan vaihtamisen, jäljestämisen vuorottelun, kantamusten tasaamisen ja näädän päivämakuupaikan löytyessä toinen voi keskittyä eläimen kaivamiseen ja karkottamiseen samalla kun toinen pitää haulikon ja koiran kanssa vahtia.

Näädän nylkeminen:

Näätä nyljetään tuppeen aloittaen takajaloista, tekemällä viilto takajalasta toiseen peräaukon kautta. Peräaukko jätetään nahkaan ja siitä hännän suuntaan tehdään viiltoa sen verran, että häntäruoto saadaan vedettyä pois. Takatassujen kynnet jätetään nahkaan. Takajaloista roikuttamalla eläin voidaan nylkeä nahkaa varoen tuppeen. Nahkaan jätetään myöskin korvat, huulet ja silmäluomet.

Liika rasva kaavitaan varoen pois ja nahkapuoli puhdistetaan kuivissa koivupuruissa. Nahka levitetään taanalle aluksi karvapuoli sisäänpäin. Ennen kuin nahka alkaa kuivua se käännetään lopulliseen kuivausasuunsa karvapuoli ulos. Se tulee levittää taanalle tasaisesti kuivumaan ja kammata puhtaaksi. Kuivatut nahkat tulee lähettää ajoissa muokattaviksi.

Copyright © Rovapystis.net