Metsäkanalintujen metsästys
Kun ollaan lähestytty haukkua sopivasti voidaan lintua ruveta hakemaan katseella puusta tai puuryhmästä, johon koiran tulisi se kuonollaan merkitä. Usein kokenut koira pyrkii haukulla ollessaan hakemaan metsästäjästä näköhavainnon ja merkitsee linnun vasta sen jälkeen tarkasti. Samalla se voi asettua asemaan, josta havaitsee sekä linnun että lähestyvän metsästäjän. Nuori koira voi sen sijaan tulla metsästäjän huomattuaan hetkeksi luokse, mutta palaa tämän jälkeen takaisin haukkumaan. Sanomatta on selvää, ettei tällöin pidä ruveta hosumaan ja käskemään koiraa, vaan on pysyttävä hiljaa. Jos lintua ei löydy vaikka puu on hyvin näkyvissä voi hetkeksi jäädä katselemaan josko lintu ennen pitkää liikahtaisi ja paljastaisi olinpaikkansa. Lievä oksien rapistelu saa kyllä linnun kaulan liikkumaan ja paljastamaan itsensä jos muuten ollaan valmiita esim. haulikkohollilla. Vaikeissa tilanteissa on hyvistä valovoimaisista katselukiikareista paljon apua.
Kun lintu lopulta on löytynyt tulee viivyttelemättä mutta hätiköimättä pyrkiä pudottamaan lintu. Se on syytä suorittaa huolellisesti luotiaseella keskelle tähdäten ja haulipiipun kyseessä ollessa kaulan tyveen tähdäten. Suoraan takaapäin tapahtuvaa laukausta haulipiipulla tulee välttää siipisulkien suojaavuuden takia. Linnun haavoittaminen tästä ampumakulmasta on todennäköistä varsinkin metsolla ja epävarmoissa ampumatilaisuuksissa tulisikin aina käyttää luotipiippua jottei lintu kaikkien murheeksi lentäisi haavakkona metsään.
Pystykorvametsästyksessä tulisikin käyttää aina yhdistelmäasetta, jossa voi päättää ampumatavan vielä viimehetkellä. Aseessa tulisi olla myöskin pikajaloilla asennettava kiikari. Tästä enemmän kohdassa aseet.
Jokaiselle käy jossakin vaiheessa niin, että haukun kohteena onkin jotakin muuta, kuin metsäkanalintu. Harmittavaksi asian tekee varsinkin se, jos ollaan oltu varmoja, että koira haukkuu lintua, koska niitä on nähty tai karkotettu lähistöltä. On voitu nähdä suurtakin vaivaa haukulle ryömimiseen ja aikaa on tuhraantunut.
Kaikesta huolimatta haukusta löytyy karvaaksi yllätykseksi kurre. Isännän vaaniva lähestyminen on vain innostanut koiraa kiivaampaan haukkuun. Tällöin tulee viipymättä ohjata koira sitä määrätietoisesti toruen pois paikalta. Koiralle tulisi osoittaa kyseisen homman olevan turhaa touhua. Asian mahdollisesti toistuessa siihen otetaan jyrkempi kanta, mutta koiraa ei saa silti kurittaa. Joskus koira haukkuu aikansa ja heitettyään sen omatoimisesti pois yrittää isäntä selvittää puita potkiskelemalla oliko kyseessä orava. Tällöin hän tietämättään innostaa koiraa hakemaan jatkossakin oravan esille.
Kun lintu on saatu onnellisesti pudotettua on se otettava nätisti koiralta pois. Onnistuneen yhteistyön jälkeen tulee aina muistaa osoittaa koiralle sen toimineen oikein. Nuorelle koiralle sallitaan aluksi saaliin riepottelu ja pöllyttäminen mutta ei pitkäksi aikaa. Sen on opittava nopeasti kenelle saalis ensisijaisesti kuuluu. Opetusta tehostaa linnusta saatava riittävä palkinto kuten keuhkot sydän ja maksa. Koira oppii pitämään näin lintua saalistuksen kohteena ja lisää sitkautta tavoitella haukusta karannutta lintua. Taputuksilla ja hyväilyillä tehostetaan koiran onnistumisen tunnetta ja lujitetaan yhteistyötä jatkossakin.
Hyvän lintutyöskentelyn jälkeen on viimeistään keitettävä hyvät kahvit ja nautittava muistakin eräelämän antimista kuten kuivalihasta, kampanisuista, kärkkäreistä, rieskavoileivistä tai keitettävä tarvittaessa lintuvelli.
Kaiken kaikkiaan haukkuvan lintukoiran opetus ja sillä metsästys on antoisimpia eräkokemuksia mitä kokenutkin eränkävijä voi nykyaikana nauttia. Se antaa jatkuvasti uusia tilanteita ja ennen kokemattomia riistatilanteita parhaassa mahdollisessa seurassa, haukkuvan lintukoiran matkassa. Sen osatekijöitä ovat myös luonnon kunnioittaminen, kiireettömyys ja luonnon antimista nauttiminen. Tätä jahtimuotoa tulee vaalia ja sen perinteet säilyttää osana Suomalaista eränkäyntiperinnettä.