Metsäkanalintujen metsästys
Kun haukku alkaa:
Usein ennen haukun alkamista saa siitä jonkin ennakkovaroituksen joko maastollisista syistä tai näkö ja kuuloaistin välityksellä kaikkoavista linnuista. Usein äänen perusteella jo tietää, onko kyseessä pyitä, teeripoikue, koppeloita tai metso. Samoin niiden lukumäärän ja kaikkoamismatkan voi useasti päätellä ja onko niillä ollut tieto metsästäjästä. Lintujen hermostuneisuuden voi kuulla niiden ääntelystä tai jatkuvasta liikehdinnästä.
On järkevää jäädä niille sijoilleen kuuntelemaan. Kun kuulee ensimmäiset äänimerkit koirasta tai linnuista saa melko hyvän ennakkokäsityksen mitä edessä on tapahtumassa ja millainen haukku on odotettavissa. Hyvin usein linnut nousevat metsästäjästä tietämättöminä lähipuihin ja alkavat ääntelyn. Hetken koiraa ihmeteltyään ne voivat siirtyä kerran tai pari ja jopa lähelle metsästäjää, ennen kuin antavat koiran aloittaa kunnon haukkutyöskentelyn.
Jos koira on kokenut metsästäjä se usein vähentää haukkutiheyttään siirtyilevien lintujen kohdalla ja saa ne paremmin kestämään haukussa. Hyvä linnunhaukkuja aloittaa arkojen lintujen kohdalla harvahkon haukun kauempaa linnuista ja siirtyy tovin haukuttuaan lähemmäksi lintuja. Näin se kokeilee alkavatko ne kestämään kiinteämpää haukkua. Usein noin kolmen minuutin jälkeen lintu joko rauhoittuu tai lähtee hakemaan turvaa muualta. On siis hyvä odotella jonkin aikaa haukun jatkumista, jotta linnut eivät kriittisellä hetkellä saisi vihiä haukulle hiipivästä metsästäjästä. Pentua koulutettaessa tämä sääntö on syytä unohtaa ja pyrkiä mahdollisimman nopeasti haukulle paitsi silloin kun voi olla varma että koira pysyy haukulla.
Varsin usein alkukaudesta, kun koira löytää poikueen aloittaa emolintu äänekkään kotkotuksen kiinnittääkseen koiran huomion itseensä ja tässä onnistuttuaan eksyttää koiran poikueesta metsässä lentelemällä. Nuori koira unohtaa helposti poikueen olinpaikan eikä saa siitä enää haukkua ilman isäntänsä opastusta. Tällöin on tärkeää jäädä paikoilleen puihin nousseen poikueen luo ja odottaa rauhassa että koira palattuaan löytää jonkin poikasista. Kokenut metsästyskoira voi kyllä hyvissä olosuhteissa poimia yksitellen haukkuun koko poikueen jäsenet.
Kun haukku on asettunut paikoilleen ja se alkaa olla säännöllisen rytmikästä on aika lähteä katsomaan mitä tarjottavaa metsällä on. Haukusta voi päätellä etäisyyden ja puut joissa lintu tai linnut mahdollisesti istuvat. Moni koiranomistaja oppii myös erottamaan koiran haukkutavasta, mikä metsälintu kyseisessä haukussa on. Maaston olosuhteita hyväksikäyttämällä pyritään koira saamaan mahdollisimman ajoissa näkyviin, jotta haukussa olevan linnun paikka voitaisiin määrittää.
Kun koira on paikallistettu on aika ryhtyä lähestymään haukussa olevaa lintua tai lintuja. Lähestyminen tulisi suorittaa mahdollisimman suoraviivaisesti haukkua kohden, mutta aina se ei maasto-olosuhteiden johdosta ole mahdollista. Tällöin tulisi kiertää edulliseen asemaan siten, ettei haukuttava saa vihiä lähestyvästä metsästäjästä. Samoin voimakkaaseen vastavaloon lähestyminen voi olla aika vaikeaa.
Jos tiedetään kyseessä olevan useamman linnun tulee tämä ottaa huomioon. Varsinkin teeripoikueen ollessa haukussa nousee niitä eri paikkoihin ja yleensä haukulle mentäessä karkottaa varsinaisen haukun kohteen. Tällöin tulisi koittaa lähestyä haukkupaikkaa siten, ettei muiden lintujen mahdollinen lähteminen veisi haukkukohdetta mennessään. Käytännössä voi yrittää lähestyä haukkua hiukan sivusta lintujen lentosuuntaan nähden. Linnun pysyvät myös selvästi paremmin aloillaan jos haukkua lähestyy konttaamalla tai jopa mahallaan ryömimällä.
Haukun merkintä näyttelee tällöin tärkeää osaa metsästysprosessissa. Koiran tulee kyetä selvästi osoittamaan se puu ja jopa se oksa jossa lintu istuu. Tällöin täytyy metsästäjän olla tarkkana siitä että keskittyy vain siihen lintuun jota koira haukkuu. Jos sorrutaan siihen että ammutaan jokin linnuista tulee koirasta hyvin nopeasti ns. aluehaukkuja joka ei keskity kunnolla lintujen merkitsemiseen.
Kun koira tai vaihtoehtoisesti lintu on saatu näkyviin on syytä alkaa tarkastella mahdolli-suutta linnun pudottamiseen. Vaikka koira
näkyisikin voi linnun löytyminen olla varsinkin tiheässä kuusikossa tai kasvatusmännikössä joskus onnen kauppaa. Harvemmassa mänty-maastossa
sitä vastoin voidaan lintu erottaa jopa yli 200 metrin etäisyydeltä ja pudottaa joidenkin mielestä ainoalla oikealla tavalla eli
luotiaseella. Jos kuitenkin joudutaan lähesty-mään lintua lähelle on parasta suorittaa se laskeutumalla konttaamaan. Sen etuna on
että voidaan paremmin käyttää maaston tuomaa suojaa hyödyksi ja metsästäjän liikkeiden
erottuminen on pienempää.
Lähestyttäessä haukkua tulisi tämä tapahtua siten, ettei synnytetä mitään pakoreaktion aiheuttavia rasahduksia eikä luontoon kuulumattomia ääniä. Tämä tulisi ottaa jo pukeutumisessakin huomioon. Kontatessa haukulle tulee oikeanlaisten vaatteiden pitää vesi ja kylmyys poissa jaloista, jolloin voidaan rauhassa keskittyä itse tapahtumaan. Tästä enemmän kohdassa vaatetus.