Miksi ja mihin kerhoa tarvitaan?

 

Entisinä aikoina pystykorvametsästys oli yleistä ja koirat ns. kaikenriistan koiria. Ne haukkuivat kanalinnut, hanhet, oravat, näädät ja jos kairoista löytyi myöskin hirvet. Koirat olivat aikaisemmin enimmäkseen ns. maatiaiskoiria ja lähes kaikki olivat pyyntiverisiä, koska muita ei tarvittu, eikä pidetty.

SeRoPi ja koppelo Aikojen saatossa kaikki on muuttunut ja taitoja unohtunut. Meille on tuotu muista maista riistaa liikaa haaskaavia ja vieraita, kulttuuriimme kuulumattomia metsästystapoja. Aseiden tulivoima on tullut henkilökohtaisia taitoja ja perinteitä tärkeämmäksi. Tällaiset pyyntimenetelmät eivät meitä kiinnosta, emmekä niitä hyväksy.

Nykyisin riistaa pyydetään lajikohtaisesti erikoistuneilla rotupuhtailla koirilla. Metsäkanalintujen metsästys haukkuvalla lintukoiralla on Suomessa hirven jälkipyynnin ohella perinteisintä eränkäyntiä ja sitä harrastetaan pääasiassa kahdella rodulla, Suomenpystykorvalla ja Pohjanpystykorvalla.

Vahvimpia harrastusalueita on aikaisemmin ollut pohjanmaa ja kainuu, mutta 1990 luvulla on pystykorvametsästyksen arvostus noussut ansaitulle tasolle myöskin Lapissa. Nykyisin elinvoimaisinta pystykorvaharrastus lapissa on Savukoskella, Sodankylässä, Kittilässä, Kemijärvellä, Kolarissa, Pellossa, Rovaniemellä, Ranualla, Keminmaalla, Torniossa ja Simossa.

Näissä kunnissa on metsästyksen ohella järjestetyt linnunhaukkukokeet saaneet tukevasti jalansijaa ja ovat osaltaan auttamassa muokkaamaan metsästyksen asenteita oikeanlaisiksi, kestävän verotuksen mukaiseksi, koiran avulla tapahtuvaksi pyynniksi. Ne ovat sen lisäksi olennainen osa koirien jalostustyötä ja metsästysperinteen säilyttämistä jälkipolville. Jokaisen aloittelevan metsästäjän olisikin hyvä käydä vaikka vain kuuntelemassa linnunhaukkukoetuomarikurssilla, kuinka koiran tulisi toimia metsässä. Tämän jälkeen on paljon helpompi kiinnittää huomioita oman koiran oikeanlaiseen toimintaan. Samalla saa tavata alan asiantuntijoita ja saa heiltä neuvoja koiran valintaan ja käyttöön liittyvissä asioissa.

Metsästystaidot eivät enää useinkaan periydy isältä pojalle eikä kaupungistuvassa Aku ja Vekku
yhteiskunnassa ole aina helppo pitää energisiä ja toimintaa kaipaavia koiria. Nuorten, metsästystään aloittelevien, on erittäin vaikeaa aloittaa koiraharrastus, ellei perheessä ole ennestään koiraa. Opitut taidot eivät enää periydy kuten ennen ja siksi on tärkeää jakaa käytännön tietoa uusille ja aloitteleville metsästäjille. Kaikenlaisia "asiantuntijoita" on aina ollut, mutta se oikea tieto koiran avulla tapahtuvasta metsästyksestä ja sen ideologiasta usein puuttuu.

Lisäksi hirvenmetsästyksen lisääntyessä ja linturiistan vähetessä kävivät asenteet Lapissa kahdeksankymmentäluvulle tultaessa nihkeiksi ja epäluuloisiksi koiramiehiä ja pienriistametsästäjiä kohtaan. Tähän on onneksi sitkeällä valistuksella ja voimakkaalla vaikuttamisella kerhommekin onnistunut tuomaan muutosta eikä lintujen rauhoitus näillä näkymin enää ole lapissakaan ainoa riistanhoitotoimi. Jokaisen asioista päättävän tulisi muistaa, että innostus metsästysharrastukseen nuorilla lähtee liikkeelle juuri pienriistasta ja eritoten kanalintumetsästyksen kautta.

Aloittelevalle metsästäjälle on erityisen tärkeää, että hän pääsee itsenäisesti kokeilemaan ja kehittämään taitojaan metsällä. Sitä ei ole mahdollista saavuttaa seuruepyynnin kautta vaan taitavaksi metsästäjäksi tullaan siirtymällä vaiheittain eri jahtimuotojen pariin. Myöskin tulisi muistaa, että kansalliskoiramme Suomenpystykorva on metsästyskoira ja sen pyyntiveren säilyttäminen edes kohtuullisella tasolla edellyttää metsästysaikaa.
Tulevaisuudessa metsästysaikojen sääntelystä rauhoituksilla tulee päästä kokonaan eroon ja perustaa metsästys kiintiöihin perustuvalle pohjalle. Seuroihin tulee päästä kohtuudella tasavertaiseksi jäseneksi, jotta metsästyksellä sekä seuratoiminnalla Lapissa voisi olla kestävää tulevaisuutta.

Eräopas tytöt ja Otto

Metsästys haukkuvalla lintukoiralla on haastavaa ja omia taitoja kehittävää, valikoivaa ja luontoa kunnioittavaa jahtia jossa jokainen jahtipäivä on jännittävä ja erilainen. Kerhomme panostaa erityisesti nuorten jäsentensä kouluttamiseen ja yhteistyöhön Rovaseudun valistuneiden seurojen kanssa.

Rovaseudun pystykorvakerho ry.n tarkoituksena on edistää puhdasrotuisten, lintua haukkuvien pystykorvien kasvatusta, jalostusta ja siihen liittyvää harrastustoimintaa. Yhdistys pyrkii toteuttamaan päämääriään järjestämällä linnunhaukkukokeita, näyttelyitä, kursseja, valistus- ja esitelmätilaisuuksia, antamalla opastusta ja neuvoja jäsenilleen, tilaamalla ja levittämällä alan kirjallisuutta ja muilla vastaavanlaisilla yhdistyksen tarkoitusperiä edistävillä toimenpiteillä. Lisäksi yhdistys pyrkii turvaamaan linnunmetsästys-mahdollisuudet pystykorvalla.

Rovaseudun pystykorvakerho ry. on antanut koulutusta mm. Hirvaan metsäkonekoulun eräopaskurssilaisille, joilla oli mahdollisuus päivän ajan seurata Suomenpystykorvan työskentelyä ruskaisessa metsässä. Olemme myös osallistuneet Roi Rhy:n riistakauden avajaisiin omalla osastollamme sekä järjestäneet luentotilaisuuksia. Vuonna 2003 luennoivat tunnetut ruotsalaiset ulkomuototuomarit Tore Strangård ja Stig Brännvall pohjoismaisten metsästyspystykorvien rakenteesta. Kerhomme isännöi Haukku-Ottelun  Savukosken Tulppiossa vuonna 2006.

Yhdistyksen jäsenet antavat käytännön neuvoja pystykorvaisen koiran hankinnasta, hoidosta ja kouluttamisesta. Lisäksi jaamme neuvoja perinteistä metsästystavasta ja tekniikasta pystykorvaisella koirilla. Yhdistys jakaa tietoaan nettisivuston välityksellä joka onkin saavuttanut viime vuosina kovasti suosiota.

Viereinen kuva on kevään 1998 tutustumisretkeltä Meltauksen riistantutkimusasemalle, jossa kerhon jäsenille, riistantutkijatutkija Pekka Helle (kuvassa taustalla) esitteli viimeisintä tietoa metsotutkimuksista.

P. Helle, M. Myllymäki ja Ukkometso Asemalla kerhon jäsenet saivat ensikäden tietoa meneillään olevasta koppeloiden radiopantaseurannasta ja poikueiden katoamiseen johtaneista syistä. Toivottavasti tutkimuksella voidaan tulevaisuudessa vaikuttaa vähentävästi suurten pesimistappioiden määrään.

Kuvassa lintutarhan "portinvartija" pitämässä puhuttelua kerhomme puheenjohtaja Päiviö Myllymäelle.

Kerho pyrkii myös jatkossa kehittämään alkanutta yhteistyötään riistantutkimuksen kanssa ja yrittää vaikuttaa päättävien elimien, joskus hyvinkin vanhakantaisiin ja nykyaikaan sopimattomiin asenteisiin.

Kerhomme ei hyväksy rauhoitusmenettelyjä, jotka johtuvat muista syistä, kuin riistan vähyydestä. Jatkossa Lapissakin tulisi pyrkiä normaaliin metsästysaikaan, eikä aina ennakkoon puhua lintujen rauhoituksista.

Takaisin etusivulle...