- FCI Nro: 49
- Suomalainen rotu
- Ensimmäiset rotumerkit hyväksyttiin 1892
- Rotu nimettiin Suomen kansalliskoiraksi 1979
Luonne
Kuvassa FI K&MVA, POHJ MVA, C.I.T, C.I.B Jahtitaigan Rellu © Eero Niku-Paavo
Henkinen olemus: Pirteä, rohkea, ystävällinen, isännälleen ja kodilleen ehdottoman uskollinen.
Hermorakenne: Hallitsee hermonsa hyvin, eikä ole arka sivuvaikutteille. Tervehermoinen.
Terävyys: Reagoi silmänräpäyksessä tuntiessaan uhan kohdistuvan itseensä, isäntäänsä, tai reviirinsä. On erittäin aggressiivinen uhkaajaa kohtaan.
Luokse päästävyys: Suhtautuu varauksellisesti kaikkeen vieraaseen. Näyttää ilmeellään ja olemuksellaan, hyväksyykö tulijan. Luottaa vain isäntäänsä.
Toimintakyky: Suhtautuu varauksellisesti tuntemattomaan, johon se reagoi haukunnalla. Haukkuherkkyyskynnys matala.
Puolustus- ja taisteluhalu: Hyvä, peräänantamaton.
Kovuus: Loukkaantuu verisesti kurituksesta ja muistaa sen lopun ikäänsä. Aggressiivinen tuntiessaan kipua.
Käyttöominaisuudet
Suomenpystykorva on puuhun lintua haukkuva metsästyskoira, joka haukunnallaan ilmaisee, missä riista kulloinkin on. Se soveltuu parhaiten metsästykseen yhden metsästäjän kanssa. Suomenpystykorvan kuulo- ja hajuaistien tulee olla tarkat, liikkeet keveät ja reaktiot nopeat. Se reagoi yllättävästi syntyneeseen tilanteeseen nopeasti ja toimii sen mukaisesti.
Riistaa hakiessaan se liikkuu kohtalaisen laajalla alueella ja löytää riistan erittäin tarkan haju- ja kuuloaistin avulla. Se seuraa pakenevaa riistaa useita satoja metrejä. Seuratessaan pakenevaa riistaa ja menettäessään näköyhteyden sen tulee pysähtyä kuuntelemaan linnun mahdollista puuhun istumisääntä.
Koira pyrkii heleällä haukunnallaan pysyttämään linnun puussa, kunnes metsästäjä tulee paikalle ja löytää riistan koiran osoittamasta paikasta. Työskentely riistan kanssa on pitkäjänteistä. Haukkuääni on heleää, hyvin kuuluvaa, jopa tapahtumat kertovaa. Koira pysyy hyvin haukulla. Yhteistyöhalukkuus on hyvä, täysin metsästäjän ehdoilla tapahtuva. Sen tulee ottaa sopivin välein yhteyttä metsästäjään.