Näädänpyynti

2015 © Antti KeränenErittäin kiinnostava sekä vaativa jahtimuoto on talvella tapahtuva, näädän tuoreita lumijälkiä seuraamalla tapahtuva pyynti. Se vaatii metsästäjältä hyvää fyysistä kuntoa, maastojen, näädän elintapojen ja kulkureittien tuntemusta. Lisäksi tämäkin jahtimuoto on koiran ja miehen yhteistyöllä tapahtuvaa perinteistä eränkäyntiä.

Näädän metsästys jatkaa harrastuskautta koiran kanssa aina maaliskuun loppuun asti ja pitää koiran hyvässä fyysisessä kunnossa. Tämänkin pyyntimuodon opettelussa olisi ihanteellista, jos pyyntiä aloitteleva metsästäjä toimisi jonkun kokeneen metsästäjän oppipoikana, jolloin kantapään kautta tapahtuva opiskelu jää mahdollisimman vähäiseksi.

Näädän metsästysaika on 1.11. – 31.3. Sitä päästään jäljestämään lumelta pohjoisessa suomessa hiukan vuodesta riippuen eri aikoina, mutta yleensä se tapahtuu vasta joulukuulla eli kunnollisen lumipeitteen aikana. Parhaimmat jäljestämiseen soveliaat lumikelit alkavat kuitenkin vasta sen jälkeen, kun ensimmäiset suojakelit ovat hiukan painaneet hangen pintaa tiiviimmäksi, eikä lumi ole enää  pulverimaista.

Marraskuulla voi näätää jäljestää jalkaisinkin, mutta kunnolla se onnistuu vasta suksien avulla. Tällöin voi näädän tavoittaa vielä vanhasta oravanpesästä tai ontosta kelosta, mutta talvella se pohjoisessa majoittuu yöllisten vaelluksien jälkeen aina maakoloon tai kaatuneiden puiden muodostamiin lumiluoliin. Käymme tässä kohdassa asiat pääpiirteittäin lävitse, jotta lukijalle muodostuisi käsitys tästä vaativasta ja perinteisestä jahtimuodosta.

 Näädänhiihtäjän perusvarustus

Näätää jäljestävän tärkeimmät apuvälineet koiran sekä haulikon lisäksi talvella ovat kunnolliset metsäsukset, jotka tulee olla lumessa samalla kantavat, mutta myöskin ketterät kun seurataan näädän jälkeä ojitetuissa maastoissa tai vaaran rinteillä. Puusukset ovat kuivalla lumella ja mäkisessä maastoissa verrattomat mutta taitava voitelija pärjää kyllä muovisuksellakin. Hiihtäjän suksiin ovat hyvät esim. Finngrip-Erä metsäsiteet. Ne toimivat luotettavasti upottavassa ja paksussa lumessa, eivätkä aukeile itsestään. Siteisiin voi vielä varmistukseksi laittaa remmin kärkiosan ylitse. Hiihtäjällä tulee olla myös riittävän pitkä ja ulottuvat sauvat upottavassa lumessa tarpomiseksi. Sauvoihin tulee vakiona olevien sompien tilalle vaihtaa riittävän isot, umpilumelle suunnitellut mallit, joita saa erikseen eräkaupoista. Isommat metsäsommat estävät turhan kaatuilun ja kompuroinnin esim. ojia ylitettäessä.

Talvisessa näädänpyynnissä on sarkapuku ehdottomasti paras asuste. Se on kestävä, äänetön ja lämmin perusasu. Se ei ole arka nuotiosta lentäville kipinöille ja on kosteanakin lämmin. Sarkapuvun alle on hyvä laittaa urheilukerrasto ja varata reppuun passitilanteiden varalle kuivat sukat ja sekä ohut, että paksu välivaate. Jalkoihin hiihtositeisiin käyvät jalkineet, jotka ovat sekä lämpimät, että hengittävät. Erinomaisesti talviseen metsästykseen sopivat saappaat ovat esim. Sievin Arctis”-saappaat. Hyvät hiihtokäsineet ja väljät kintaat, jotka saadaan lisälämmikkeeksi tai vaihdetaan käteen lunta kaivettaessa ja passitettaessa. Lisäksi on hyvä pitää mukana lämpimämpää päähinettä.

Fiskars lumilapioVarustuksena reppu jossa kirves, lumen kaivamiseen sopiva lapio, led-otsalamppu, conibear-raudat, tulitikkuja, kahvipannu tai thermos, eväät itselle sekä koiralle, gps, puukko, vaatetta, haulikko ”kuljetuspussissa”, narua, kartta sekä mahdollisesti syöttilihapala.

Hyväkuntoisesta, näädän lumijälkeä seuraavasta pystykorvasta on korvaamatonta apua. Osaamaton koira on syytä pitää poissa jäljeltä, kunnes näädän yöpymispaikka on paikallistettu.

Näädänpyynti lumijälkeä seuraamalla

Näädänpyynti edellyttää sen tapojen ja kulkureittien paikallistuntemusta. Aloitettaessa pyyntiä uudella alueella olisi hyvä ottaa etukäteen selvää jälkijotoksia tutkimalla, eläimien käyttämistä vakioreiteistä ja alueista. Metsissä voi hiihdellä sattumanvaraisestikin, mutta ainakin pohjoisessa ei päivän valoisaa aikaa ole paljoa käytettävissä. On myös huomioitava, että näädät muuttavat kulkureittejään esim. hakkuiden seurauksina, koska kulkureiteillä täytyy niille olla riittävästi suojaavia metsiä ja saarekkeita.

© Eero Niku-PaavoNäädän hyviä kulkureittejä ovat puronvarret, painanteet ja yleensä kaikki maastonmuodot jotka luontaisesti johdattelevat eläimien kulkua. Juonteet ja kankaat jotka yhdistävät maisemia ovat usein näätien kulkureittejä. Lisäksi niille voi tehdä alkusyksystä haaskoja, joilla pyritään houkuttelemaan eläin ruokailemaan paikalla mahdollisimman pitkään ja siten liikkumaan alueella. Kokeneempi pyytömies on tavallisesti perillä näädän kulkutavoista ja pystyy oudollakin alueella varsin helposti päättelemään näädän oletetut kulkureitit. Tämä on tärkeää koko pyynnin onnistumisen kannalta ja aloittelijan onkin syytä opetella nämä taidot huolella.

Näätää voi lähteä jäljestämään aina kun lumelle jää jälki edellisen yön kuluista, mutta ihanteellisinta se on edellisenä päivänä sataneen lumen kertoessa, että lumijälki on alle vuorokauden vanha. Tällöin on metsässä vähiten muita jälkiä sekoittamassa seuraamista ja todennäköisimmin hiihtämismatkasta ei tule tuoreella jäljellä niin pitkä, että valoisa päivänaika loppuu.

Näädän kulkujäljelle on ominaista samojen paikkojen koluaminen ristiin ja rastiin, jolloin vanhat jäljet voivat mennä aloittelijalta helposti sekaisin. On myös tavallista, että näätä käyttää toisen eläimen ja varsinkin jäniksen jälkeä, jolloin sen jäljistä voi hetkittäin olla vaikea saada selvää. Samoin kelin äkillisesti suvetessa voi mahdollisesti puihin satanut lumi hangelle pudotessaan pilata jäljestämisen siltä päivältä. Toisinaan lunta on paljon eikä siihen tule minkäänlaista kantavaa kerrosta, jolloin näädän tavoittaminen on todella vaikeaa. Joillakin eläimillä on myöskin selvä kulkusuunta, jolloin niitä ei matkan pituuden takia ehdi sydäntalvella tavoittaa.

Lähdettäessä jäljestämään jälkijotosta tarkistetaan ensiksi niiden tuoreus ja jotoksen kulkusuunta. Jo tässä vaiheessa voi kokenut pyytäjä hahmottaa kartan avulla eläimen liikkeitä ja varmistaa eläimen kulkua mahdollisesti muista kulkupaikoista. Näin voidaan joskus säästää tiestöisessä metsästysmaastossa muutama turha hiihtomatka. Eläimen jälkiä seurataan niitä sotkematta, sillä aina välillä voi joutua tiheiköissä palaamaan takaisin varmistamaan, että seurataan oikeaa jälkeä.

Varsinkin eri kulkureittien risteyspaikoissa, näädän käydessä pälvipaikoissa, kelojen alla tai sahatessa muuten vain edestakaisin voi joutua tutkimaan jälkiä moneen kertaan. Tällöin on etua, jos toinen hiihtäjä jää paikalleen varman jäljen viereen siksi aikaa kunnes jälkeä selvittelevä kaveri antaa luvan tulla perässä. Jos jäljet päättyvät puihin voi toinen tehdä ”varmistusladun” toisen ympärille hiihtämällä selvittääkseen mistä eläin on jatkanut matkaansa. Jos näyttää siltä, että näätä on kierroksessa tulee toisen ladata ase ja jäädä passittamaan löytyvää menoreikää.

Kutsan näätä 2013 © Jarmo AhtinenAivan alkukaudesta voi päivämakuupaikka olla vielä oravanpesässä, josta eläin helposti ääntä kuullessaan kaikkoaa. Onkin syytä olla metelöimättä aina, kun oletettu oleskelupaikka on lähettyvillä. Tuoreilla jäljillä on asian osaavasta koirasta verrattomasti apua, sillä se kykenee seuraamaan suoraan jälkeä ja seuraaminen on nopeaa. Kun oleskelupaikka on varmasti löydetty ja vaikka toisen vahtiessa kiertämällä varmistettu voidaan näätää ryhtyä saalistamaan.

Ensimmäiseksi täytyy tutkia minkälaiseen yöpymispaikkaa eläin on asettunut. Vaikeita saalistuspaikkoja ovat kivilouhikot ja useat tuulenkaatopuut, jotka antavat näädälle lähes rajattomat pakomahdollisuudet hangen alaisia käytäviä pitkin. Hyvät mahdollisuudet saaliiseen antavat selvät maakolot, yksittäiset maapuut tai muut selvät rajattavissa olevat tapaukset. Lunta voidaankin kaivaa menoreiän ympäriltä onkaloiden selvittämiseksi ja mahdollisen häätämisen aikaansaamiseksi. Mahdollinen apumies saa koko tämän ajan pitää vahtia. Koira voi olla tässä vaiheessa kiinnikin, mutta siitä on eläimen paikallistamisessa apua.

Jos menoreikä on maanrajassa selvä maa- tai kivenkolo ei sille kairassa voi muuta, kuin rakentaa kuivista puuaineksista johde, johon asennetaan Conibearin kaksisankaiset heti tappavat raudat. Yksisankaisia ei pidä käyttää niiden tehottomuuden ja huonomman asetettavuuden takia. Johde tehdään siten, että puista tehdään tunnelin jatke jolla pakotetaan näätä kolosta poistuessaan menemään rautoihin. Ennen kuin johdetta ruvetaan rakentamaan on esimerkiksi kaivamalla varmistettava, että näätä ei todellakaan tule muuta tietä ulos. Raudat voidaan kokea parin yön jälkeen, jolloin näädän karatessa kolosta päästään todennäköisesti vielä tuoreelle jäljelle. Jos muuta ulostulotietä ei ole ja johde on tehty kunnolla on näätä raudoissa. Hätyytetty ja karkuun päässyt näätä menee tavallisesti seuraavalla kerralla aika pitkän matkan.

 Jos menoreikä on kaatuneen hangen alla olevan yksittäisen puun, kannon tai mättään alle päästään näätää häätämään majapaikastaan. On syytä olla varuillaan ettei eläin tässäkin tapauksessa heti karkaa, eli pyssymiehen on syytä olla varuillaan. Varsinkin yksin ollessa on näädästä kiinnostuneesta pystykorvasta suurta apua, sillä koira paikallistaa nopeasti eläimen olinpaikan ja pakottaa sen karkotus tilanteessa puihin, josta se on haulikolla nahkaa suuremmalti tärvelemättä noukittavissa.

Kaivaminen tulisi aloittaa menoreikä aluksi rauhoittaen, mutta jos olinpaikka ei muuten selviä voidaan siitäkin kaivaa. Jos koira saa ahdistettua näätää liiaksi näkyy siitä tavallisesti ensiksi vilaus, jonka jälkeen se lähtee olinpaikastaan todella vauhdikkaasti. Haulikkomiehellä tulee olla selkeät ampumalinjat jotta kerkiää tavoittaa eläimen haulikuurolla. Irti olevaa koiraa tulee tällöin erityisesti varoa. Jos eläin suuntaa puuhun voidaan se ampua yleensä hätiköimättä. Jotkut pyytäjät ja varsinkin yksin olevat laittavat osalle sektoria verkon, jotta koko aluetta ei tarvitsisi vahtia. Näin ryntäävä eläin jää tarvittavaksi ajaksi kiinni verkkoon ja metsästäjä ehtii ampua.

Jos kuitenkin tumpeloidaan ja eläin karkaa on sitä yleensä vaikea enää tavoittaa, ellei se mene uudelleen maakoloon. Upottavassa hangessa ei koira pääse riittävän nopeasti pitkään perässä, ja näätä jätättää koiran. Harvassa metsässä ja kantavan hangen aikaan koira yleensä saa näädän eristetty puihin, jolloin se saadaan saaliiksi. Koiraa ei saisi päästää pureksimaan arvokasta nahkaa pilalle. Siihen tulee liikaa reikiä ja se vertyy helposti.

Saaliiksi saatu näätä voidaan panna jäähtymään oksalle siksi aikaa, kunnes kunnon eräkahvit on keitetty ja juotu. Nämä ovat niitä nautinnollisimpia hetkiä metsästyksessä, johon aina tulee olla aikaa. Yksin pyydettäessä saa metsästäjä selviytyä kaikesta itse, mutta kahdestaan kulkeminen sallii ladunaukaisijan vaihtamisen, jäljestämisen vuorottelun, kantamusten tasaamisen ja näädän päivämakuupaikan löytyessä toinen voi keskittyä eläimen kaivamiseen ja karkottamiseen samalla kun toinen pitää haulikon ja koiran kanssa vahtia.

Näädän nylkeminen

Näätä nyljetään tuppeen aloittaen takajaloista, tekemällä viilto takajalasta toiseen peräaukon kautta. Peräaukko jätetään nahkaan ja siitä hännän suuntaan tehdään viiltoa sen verran, että häntäruoto saadaan vedettyä pois. Takatassujen kynnet jätetään nahkaan. Takajaloista roikuttamalla eläin voidaan nylkeä nahkaa varoen tuppeen. Nahkaan jätetään myöskin korvat, huulet ja silmäluomet. Liika rasva kaavitaan varoen pois ja nahkapuoli puhdistetaan kuivissa koivupuruissa. Nahka levitetään taanalle aluksi karvapuoli sisäänpäin. Ennen kuin nahka alkaa kuivua se käännetään lopulliseen kuivausasuunsa karvapuoli ulos. Se tulee levittää taanalle tasaisesti kuivumaan ja kammata puhtaaksi. Kuivatut nahkat tulee lähettää ajoissa muokattaviksi.